Käsilaukku ommeltavalla kukkaronsuulla

Jokunen aika sitten ompelin tyttärelleni tyynynpäällisen sisustuskankaasta. Kangasta jäi vähän jäljelle ja se oli minusta niin kaunista, etten raaskinut sitä hukata vaan ompelin itselleni sellaisen "vähän paremman" käsilaukun. Varastoistani lyösin käyttämättömäksi jääneen kukkaronsuun ja siihen sopivan ketjun. Syy käyttämättä jättämiseen on ollut se, etten ole tiennyt miten kukkaronsuu ommellaan kiinni.

Ratkaisin asian omintakeiseen tyyliini.

Ompelin pussin vuorineen ensin perinteiseen tapaan ja sitten vain ohuella apulangalla kursin pussin kehikkoon kiinni.Sain homman tehtyä miten kuten. Varsinaisen kiinnityksen tein farkkujen tikkauslangalla jokaisesta reiästä reunan yli kursien.

 

 

Päältäpäin tulos oli kelvollinen, mutta vuorin puolelta ompelu näytti todelliselta kursimiselta. Ei passaa aukoa laukkua julkisesti.

Ihastunut Olga-sukkiin

Talven käsityö on itseoikeutetusti villasukat.

Toisinaan tulee ihan tarve ryhtyä neulomaan ja minun ehdoton ykkönen ovat sukat.

Käsityöblogeissa on monenmoisia variaatioita Olga-sukista.

Tällä erää minä neuloin version, jonka varressa on sekä sik-sak-raitaa, että joustinneulosta.

Lankoina olivat kerrankin ihan uudet, Novitan myymälästä ostetut Nalle-langat. Normaalisti kerään lankoja kirpputoreilta, nyt varastot olivat tyhjät.

Ulkona on pakkanen ja pyryttää. Saan uimahallireissulle uudet sukat jalkaan!

Tilkkupeite

Jotain olen käsilläni sentään tehnyt, vaikka tässä blogissani olenkin viettänyt hiljaiseloa.

Kesän lopussa valmistui tilkkutorkkupeite tyttärelle.

Toiveena oli harmaata ja limeä. Kuvassa limenvihreä ei tule esiin ollenkaan niin kauniina värinä kuin se luonnossa on. Valkoiset tilkut ovat vanhaa lakanaa, sellaista vähän tukusampaa. Suurimman osan harmaista tilkuista värjäsin harmaan eri sävyisiksi. Mustat ovat jotain vanhoja kaitaleita. Limen kanssa oli ongelmaa. Lähdin kesäkirppikseltä varta vasten sitä etsimään ja löytyihän se, vanhoista paneeliverhoista tein kaupat erään nuorenparin kanssa. Ryhdyin työhön viikon alussa ja lopussa työ oli jo valmis, mutta ommella sain!!

Parsintaa

"Kel on paikka paikan päällä, sil on markka markan päällä."

Näin sanottiin ennen.

Eihän tänä päivänä enää paljon sukkia parsita, mutta minäpä verestin vanhoja taitojani.

Viime kesänä toin Islannista villalankaa, josta neuloin ihanan ohuet unisukat. Neuloessani en tullut ajatelleeksi villalangan kulutuksen kestävyyttä ja nyt olivat kantapäät menneet puhki. Sukat ovat niin lämpimät ja jalanmukaiset, ettei niistä vielä voinut luopua.

Siis parsimaan!

Parsintattia (siis puista, tatin muotoon sorvattua parsimisen apuvälinettä) minulla ei ole, sen virkaa sai toimittaa puinen soppakauha.

Kauha vain sukan varresta sisään ja tuumasta toimeen.

 Sainhan minä reiät umpeen jollakin tavalla, tulos ei ihan silmiä hivele, mutta tukkeessa ovat.

 Täytynee hipsutella yölliset vessareissut varpaisiltaan, että kantapäiden parsimukset kestävät.

Pääsiäistunnelmissa

 Saimme alkuvuodesta lahjoituksena pienen erän valkoiseksi maalattuja peltipurkkeja. 

Kiitos lahjoittajalle!

Ekaluokan ope säästeli purkkeja pääsiäistä varten.

 Minulla oli erittäin tuottelias rönsylilja, joten minä puolestani lahjoitin lapsille valmiiksi vesipurkissa juurrutetut rönsyliljan taimet. Eräänä aamupäivänä sitten lasten kanssa tutkailimme millaisia ne juuret oikein ovat... maan alle kun ei yleensä pääse juuria kurkkimaan. Kukin sai istuttaa oman "pääsiäisruohonsa" omaan purkkiin, kastella kasvinsa ja laittaa värikästä koristetta pääsiäistunnelmaa nostattamaan.

Kevään teemaan oli ope jostain keksinyt myös lampaat!!! Pääsiäisenä syödään lammaspaistia, ope vain on kasvissyöjä, mitähän on Rouva Opettajan mielessä likkunut? 

Siellä nyt ovat seinällä kaikki yhdeksäntoista lammasta...

kevätlaitumella.

Ekaluokkalaiset ovat ahkeroineet

Kevät jatkaa tuloaan, vaikka se ei sään suhteen just tällä hetkellä siltä näytä.

Ekaluokkalaiset ovat ahertaneet käsitöidensä parissa koko pitkän lukuvuoden.

Syksy aloiettiin siileillä. Syvimmän talven siilit makasivat horroksessaan opettajan kaapissa, kunnes ne herätettiin henkiin jokunen viikko sitten. Siilityöt saivat arvoisensa kehykset.

Koulussamme kerätään talteen kaikki "silkkipaperisälä", joka on muista töistä tähteeksi jäänyttä, epämääräistä silkkipaperisilppua.

Sälää sitten riittää näin lukuvuoden lopulla.

Lumiukot saivat taustakseen sinisävyisen yöaivaan.

Tähän työhön ei kylläkään pelkkä jäte riittänyt, vaan  lisäksi tarvittiin ihan ehtaakin materiaalia.

Pitkäaikainen ja kärsivällisyyttä vaatinut työ oli matonkuteista virkattu kori.

Nyt kun kaikki korit vihdoin oli saatu valmiiksi, kävi ope yllättämässä ja täytti korit karkeilla!

Kyllä meille tänään kevätaurinko paistoi, ja joka oppilas makean maistoi!

Ekologista ajattelua, sitä ekaluokan ope harrastaa. Kaikki jäte hyödynnetään.
Saimme lahjoituksena puutikkuja ja tyhjät maitopurkit pelastimme koulun ruokalasta.
Jokainen teki oman kynäpurkin.

Tuli kahta mallia.

Tässä ovat "työn sankarit",

luokallinen ruskeita ja näppäräsormisia, pieniä hiirulaisia!

Pirtanauhaa

 Koulussa lapset ryhtyvät opettelemaan pirtanauhan kudontaa.

Minäkin olen joskus omina alakoulun vuosinani taitoa kokeillut, mutta en sitten sen koomin.

Piti opetella minunkin...

 Minulla ei ollut mitään käsitystä millainen kuvio syntyisi, joten laitoin vain puuvillalankaa loimiksi ja ryhdyin toimeen. Ei se ihan niin helppoa ollutkaan, vaatii vielä harjoitusta.

Toisen pään kiinnitin hakaneulalla vyöhön vatsan kohdalle ja toisen pään sidoin kirjahyllyn päätyyn.

Siinä sitten istuin ja opettelin.