Käsilaukku ommeltavalla kukkaronsuulla

Jokunen aika sitten ompelin tyttärelleni tyynynpäällisen sisustuskankaasta. Kangasta jäi vähän jäljelle ja se oli minusta niin kaunista, etten raaskinut sitä hukata vaan ompelin itselleni sellaisen "vähän paremman" käsilaukun. Varastoistani lyösin käyttämättömäksi jääneen kukkaronsuun ja siihen sopivan ketjun. Syy käyttämättä jättämiseen on ollut se, etten ole tiennyt miten kukkaronsuu ommellaan kiinni.

Ratkaisin asian omintakeiseen tyyliini.

Ompelin pussin vuorineen ensin perinteiseen tapaan ja sitten vain ohuella apulangalla kursin pussin kehikkoon kiinni.Sain homman tehtyä miten kuten. Varsinaisen kiinnityksen tein farkkujen tikkauslangalla jokaisesta reiästä reunan yli kursien.

 

 

Päältäpäin tulos oli kelvollinen, mutta vuorin puolelta ompelu näytti todelliselta kursimiselta. Ei passaa aukoa laukkua julkisesti.

Ekaluokkalaisten räsykorit ovat valmistumassa

Ekaluokkalaiset ovat värkänneet koreja matonkuteista jo usean viikon ajan. Aloittaessamme urakkaa, ei edes opettaja tiennyt mitä sormivirkatuista matonkuteista mahtaa syntyä. Korit keksimme tehdä vasta matkan varrella.

Virkatusta silmukkaketjusta taiteiltiin ensin korin pohja, ihan vain "kursittiin kokoon".

Seuraavaksi nousivat korin seinät. Tyylejä oli monta erilaista,

 reilulla ja vahvalla otteella toteutettuja,

ehdottomalla tarkkuudella valmistettuja, sekä kaikkea siltä väliltä.

 Yhtäkaikki, kaikki korit valmistuvat hartaudella ja periksiantamattomuudella.

 

Osa koreista on ehtinyt saada kupeisiinsa ihanan tyttömäiset paljetit.

Toiset korit taasen ovat tyylikkäitä miehisessä eleettömyydessään.

Koriurakka on siis loppusuoralla.

Mitähän niissä voisi säilyttää?

Kukkaronsuun "kiinnityskone"

Tapasin tänään vanhan ystävättäreni ja puheeksi tuli kukkaronsuun kiinnitys. Molemmat tiesimme kuinka amatöörimäiseen lopputulokseen perinteisellä vasaralla kolkuttamisella pääsee. Kehoitin katsomaan aiemmin julkaisemaani postatusta vanhasta blogistani, vaan pikatsekkauksella huomasin, että kuvathan sieltä puuttuivat.

Postatuksessa olin kertonut työkalulöydöstäni, jolla homma kävi nopeasti ja näppärästi.

 Myös lopputuloksesta tuli ammattimaisen siisti.

Tässä vinkki kerran vielä uudelleen.

Kukkaronsuu valmiina.

Kukkaropussien malleja ja ompeluohjeita löytyy netistä helposti.

 Myös metallisten kukkaronsuiden myyjiltä saa yleensä ihan käyttökelpoisia malleja ja ompeluohjeita, joita soveltamalla saa helposti suunniteltua omat mallinsa.

Metallikehysten kiinnittäminen onkin sitten oma taitolajinsa.

Pellin kanttaukseen tarkoitetut pihdit löytyivät Motonetistä.

Näitä kuvassa olevia pihtejä löytyy eri levyisinä, minä hankin noin 8 senttiä leveät.

 Pehmustin metallipinnat teipillä, etteivät kehykset naarmuunnu puristettaessa.

Tasainen ja rauhallinen puristus ja kukkaronsuun reunat puristuvat kiinni kankaaseen.

Käytin tekstiililiimaa kiinnityksen apuna ennen kehysten puristamista kiinni. Levitin pari pisaraa kehyksen pohjalle, jotta kangas hieman apukiinnittyi ja puristin vasta sitten.

Toivottavsti vinkistä on apua.