Parsintaa

"Kel on paikka paikan päällä, sil on markka markan päällä."

Näin sanottiin ennen.

Eihän tänä päivänä enää paljon sukkia parsita, mutta minäpä verestin vanhoja taitojani.

Viime kesänä toin Islannista villalankaa, josta neuloin ihanan ohuet unisukat. Neuloessani en tullut ajatelleeksi villalangan kulutuksen kestävyyttä ja nyt olivat kantapäät menneet puhki. Sukat ovat niin lämpimät ja jalanmukaiset, ettei niistä vielä voinut luopua.

Siis parsimaan!

Parsintattia (siis puista, tatin muotoon sorvattua parsimisen apuvälinettä) minulla ei ole, sen virkaa sai toimittaa puinen soppakauha.

Kauha vain sukan varresta sisään ja tuumasta toimeen.

 Sainhan minä reiät umpeen jollakin tavalla, tulos ei ihan silmiä hivele, mutta tukkeessa ovat.

 Täytynee hipsutella yölliset vessareissut varpaisiltaan, että kantapäiden parsimukset kestävät.