torstai 17. huhtikuuta 2014

Parsintaa

"Kel on paikka paikan päällä, sil on markka markan päällä."
Näin sanottiin ennen.
Eihän tänä päivänä enää paljon sukkia parsita, mutta minäpä verestin vanhoja taitojani.
Viime kesänä toin Islannista villalankaa, josta neuloin ihanan ohuet unisukat. Neuloessani en tullut ajatelleeksi villalangan kulutuksen kestävyyttä ja nyt olivat kantapäät menneet puhki. Sukat ovat niin lämpimät ja jalanmukaiset, ettei niistä vielä voinut luopua.
Siis parsimaan!


Parsintattia (siis puista, tatin muotoon sorvattua parsimisen apuvälinettä) minulla ei ole, sen virkaa sai toimittaa puinen soppakauha.


Kauha vain sukan varresta sisään ja tuumasta toimeen.
 Sainhan minä reiät umpeen jollakin tavalla, tulos ei ihan silmiä hivele, mutta tukkeessa ovat.
 Täytynee hipsutella yölliset vessareissut varpaisiltaan, että kantapäiden parsimukset kestävät.

keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Pääsiäistunnelmissa


 Saimme alkuvuodesta lahjoituksena pienen erän valkoiseksi maalattuja peltipurkkeja. 
Kiitos lahjoittajalle!
Ekaluokan ope säästeli purkkeja pääsiäistä varten.
 Minulla oli erittäin tuottelias rönsylilja, joten minä puolestani lahjoitin lapsille valmiiksi vesipurkissa juurrutetut rönsyliljan taimet. Eräänä aamupäivänä sitten lasten kanssa tutkailimme millaisia ne juuret oikein ovat... maan alle kun ei yleensä pääse juuria kurkkimaan. Kukin sai istuttaa oman "pääsiäisruohonsa" omaan purkkiin, kastella kasvinsa ja laittaa värikästä koristetta pääsiäistunnelmaa nostattamaan.

Kevään teemaan oli ope jostain keksinyt myös lampaat!!! Pääsiäisenä syödään lammaspaistia, ope vain on kasvissyöjä, mitähän on Rouva Opettajan mielessä likkunut? 

Siellä nyt ovat seinällä kaikki yhdeksäntoista lammasta...

kevätlaitumella.